Lokakuussa se tuli, tenniskyynärpää. Eikä edes punttiksella tai tennistä pelatessa, vaan liian intohimoisen neulonnan tuloksena. Noloa.
Täytyy sanoa että varsin sisukas vaiva etenkin, kun ei vain kykene olemaan paikoillaan ihan kohtuuttoman pitkiä aikoja kerralla. Ennen vuodenvaihdetta tein sen verran reipasta fyysistä työtä, että paraneminen oli täysin mahdotonta, ja siihen päälle vielä joululahjaneulojaiset.
Nnnoh. Nyt sitten ajattelin että kyllä tuo jo alkaa kestää ihan huolellista rääkkiä, joten kävin ostamassa leuanvetotangon. Sniiduna mimminä ostin tietty sen halvimman, joka ei kaipaa mitään ruuvinvääntöhommia. EIPÄ.
Ohjeistuksessa luki että karmien kestävyys olisi hyvä varmistaa ennen värkin käyttöönottoa. Tämän vasurilla väsätyn vuokra-asuntomme heppoisesti naulapyssyllä paikoilleen ammutut karmit eivät tietenkään ole jiiriin sahattuja, joten päätin siinä sitten nohevana laittaa karmeihin tuet. Ihan voidaan tässä nyt yhdessä sitten arvailla että tykkäsikö kyynärpää käsipelillä suoritetusta 50mm ruuvien vääntelystä.
No eipä siinä, tänään sitten ajattelin että keskitytään nyt täysillä tuohon peräpään muhevoittamiseen. Salilla ensin kunnon lämmöt, sitten painoa tankoon, tanko niskaan ja yhden jalan kyykkyjä: yyyyyk-si, kaaaaak-si, koooool-me... kuuuu-*tuiks*-si, seeeitse-*tuuuuiksss*-män, kaaaah-*KRUTS*-deksanv*ttukusattusaatana.
Toisen jalan kyykyissä ei ongelmaa, mutta vasemman etureiden alaosa jäi joihinkin mystisiin tiloihin. Kävely ei satu, venyttely ei satu, hyppely ei satu, mutta syväkyykky-ooohhh. Ei siis mitään punttispyllistelyitä hetkeen.
En ole ihan varma pitäisikö tästä olla hyvillään vai ärtynyt... No okei, myönnetään, harmittaa.
Ohessa maanantainen kävelyreittini Sports Trackerin piirtämänä.
Häshtääg habalenkki 💪
Ps. Maraboun Oreo-suklaa on ihan helvetin hyvää, se paksumpi siis 😍
