Pistaasijäätelöä ja Oreo-suklaata

Tutkimattomia ovat juoksumattoinhoajan askeleet. 

Keskiviikkona laskeskelin että "huomiselle onkin jo (punttiksenskippaus-)tekosyyt vähissä".

Nnnoh. 

Väsytti. Itketti. Itketti ja väsytti. Ja ommellakin "piti".
Tosiasiassa en vain ollut syönyt tarpeeksi alkuviikon puolella, ja kaikki, mitä loppuviikolla söin, meni suoraan vajauksille. Virtaa ei vain siis ollut eikä tullut. 

Eilen sunnuntaina kuitenkin pukkasin itseni matolle. En ole pitänyt juoksumattoilussani mitään sen suurempia tavoitteita yllä, joten saatoin tehdä itselleni ylläripyllärin: hölkyttele siinä niin kauan kunnes saliseura saapuu (tarkkaa kellonaikaa ei oltu sovittu). Neljänkymmenen minuutin kohdalla totesin olleeni liian optimistinen ajatellessani että sunnuntaisin ilta ei varmaankaan ala kovin myöhään, ja hyvä niin, ison osan juoksenteluajasta varpaani tuntuivat puutuneilta eivätkä nilkat meinanneet millään jaksaa juosta rennosti mukana. Lisäksi onnistuin valkkaamaan sellaisen maton, joka spurtteja ottaessa ketkui ja nytkyi niin että siinä sai kirmailla kieli keskellä suuta ihan tosissaan. Sykkeet sain spurttien jälkeen välillä jopa 168:aan. Perushölkkäminuuttien aikana syke pyöri siinä 150:n paikkeilla ja reippaan kaksiminuuttisen kävelyn aikana sain sykkeen siihen 135:n paikkeille. 

Sain siinä juoksentelun jälkeen tehtyä kaikki jalkalaitteet, jotain pientä rintaprässiä (tenniskyynärpääni on vieläkin iloisesti blokkaamassa kaiken ylävartalotreenin, argh), holtittomasti vatsoja ja kunnon kidutusvenytykset, kunnes väsähdin, puin päälle ja astuin salin ovesta ulos todetakseni että ilta oli alkanut ja saliseuran auto oli kivasti siinä oven edessä. Ei tullut läpsystä vaihto, vaan oikein perusteellinen ristiinveto. Että kiitosta vaan, parahin optimismini, en kuuntele sinua enää. 

Tein tuossa aiemmin jotain pientä kokovartalokuvavertailuakin, mutta koska tuloksia on näkyvillä vasta tosi vähäisesti, en niitä vielä sen kummemmin innostunut postailemaan. Siispä otin kipon jäätelöä ja nujahdin sohvalle - ja vahingossa löysin samalla motivaatiokuvakulman: tämä kropanmuoto seisoma-asennossa olisi kiva. Saahan sen pistaasijäätelöllä, saahan? 

Herkku ja perse. Ja ilman teräsnais-alushousujani en muuten blogissani keekoile - tosin uusia täytyy jostain etsiä, pesukone on näiden H&M:n laatupitsien painatuksille kryptoniittia. 

~ patalaiska78 ~

VIIKONLOPPUNA SYÖTY MM.:
- karkkia

- hampurilaisateria 

- protskujuomia ja kaikennäkösiä patukoita 

- vitskuja 

- jäätelöä 

- siideriä 

- porkkanakakkua 

- Maraboun Oreo-suklaata, oh taivas, melkein yhtä hyvää kuin pistaasijäätelö

Core-treeniä märän mullan kanssa

Märkä maa-aines painaa enemmän kuin kuiva maa-aines. 

Jo kolmas päivä ilman punttista, kyllä on ollut selittelemistä (itselleni). Liikkeessä olen kyllä ollut ihan tarpeeksi, mutta tämä kuntosali on nyt jokin ihmeellinen päähänpinttymä. Ehkä pelkään sen muuttuvan liian etäiseksi, jos en käy siellä tarpeeksi tiiviiseen tahtiin?

No mutta, sohvalla en ole makaillut ihan kaikkia päiviä läpensä, loppupäivät vain: tiistain ja keskiviikon aikana on käveltyjä kilometrejä tullut n.15 (se on PAL-JON minulle, vaikka yleensä kävelenkin joka paikkaan) ja fyysistä työtä puolentoista työpäivän verran. Nämähän eivät itsessään kerro mitään, mutta kun kerron että olen suorittanut nämä samalla liki paastoten, olen joko ansainnut taputuksen olalle tai takaraivolle, riippuu paljolti arvioijasta.

Sen lisäksi että nämä puskista tulleet pöpelikköhommat ovat muistuttaneet mulle kuinka fyysistä työ voi parhaimmillaan olla, olen myös alkanut sympata kaikkia "älä tallo nurmikkoa" -kylttien asettajia: ei ole kevyttä puuhaa tuo märän mullan tasoittelu haravaa käyttäen. Ja vielä kun pimeällä ja vesisateessa yrität tehdä niin siistiä jälkeä kuin pystyt, ottaa se seuraavana aamuna ihan kohtalaisesti aivoon kun kylvöä vaille valmiilla pohjalla on ajeltu fillareilla, autoilla ja raskailla työmaakoneilla.

Päivän finaali oli hiekkakentän tasoitus (ylempi kuva). Jotenkin siitä kehkeytyi ihan ihmeellinen zen-operaatio, jota olisin voinut jatkaa loputtomiin.

Se, ken etenkin tuollaiselta mitättömän näköiseltä nurmipohjalta kurottajalla vielä läpi rusauttaa, on kokeva kuinka minun nanonano-kurottajani tulee, ottaa lempeästi kiinni niskasta ja tasoittaa mullat takaisin siloisiksi itse sillä sotkijahenkilöllä.

Nyt jo tunteja työpäivän päättymisen jälkeen olisin taas tarpeeksi virrakas salille, mutta katoppa kun kello onkin jo noin paljon, eikä lasta voi tietenkään jättää yksin kotiin nukkumaan.
Huomiselle onkin jo tekosyyt vähissä.


~ patalaiska78 ~ 


TÄNÄÄN SYÖTYÄ: 
- aamupala: pieni kauraleipä 
- lounas: Actimel-jogurtti
- päivällinen: bataattiranskikset 
- välipala: annos protskujuomaa
- iltapala: kaksi pientä kauraleipää ja porkkana 
Eilen mulle oli tarjolla sama setti, miinus tuo jogurtti ja porkkana.

Kotijumppaa KaisaFit:n tahtiin. Tai siis puolinopeudella.

Kerran kuussa vatsani muuttuu itseään sisäkautta nakertavaksi Gremliniksi, joka haluaisi tulla ulos navasta tai lonkkaluiden läpi muttei osaa päättää kummasta mahtuisi kivuliaammin. 

Maanantainen treeninvälttelytekosyyni löytyi vatsan seudulta. Lähtökohtaisesti minua ei ole koskaan huvittanut pyllistellä missään menkkojen aikaan, koska vaikka tulpat ja kääreet olisivat kuinka supervarmat tahansa, pelkään n. puolen tunnin välein kannattavani vahingossa Japania. (Japani noin muuten on varmasti ihan mesta paikka. Hyvä Japani!)
(Edit: Tämä postaus oli kirjoitettu ennen maanjäristystä ja tsunameita - pahoitteluni silti.)

Jotain ehdin kuitenkin tehdä ennen kiputilan eskaloitumista, ja nyt jos koskaan oli täydellinen tilaisuus tehdä näitä helppoja ja kepeitä kotihyppelyitä ihan yhtä hymyssä suin kuin itse Kaisakin:

Huuuuuuuh, loistomimmi, ihan muina pepsodentteina vieläpä. Valitettavan hyviä pikatreenitipsejä on muuten nuo KaisaFit:n somekanavat pullollaan, älä siis seuraa jos et halua joka päivä keksiä uutta treeninskippaustekosyytä - itsehän en voi enää peruuttaa, vaan huono omatunto on läsnä liki jokaisena treenittömänä päivänä.

Ja mitä tuon esimerkkisetin toteutukseen tulee, niin itse kykenin tekemään niistä punnerrukset (2x 8), puolipistooli-kyykkykombot (2x 8, sohvakosketus ei todellakaan ollut noin kepeä) ja varvaskosketuskumarrushuidonnat (2x 8). Puolilinkkari jalka sohvalla ja yhteen käteen nojaten meni yhden sarjan verran per puoli, en usko että tukikädet olisivat jaksaneet vaikka molemmat olisivatkin kunnossa - totta puhuen myös liikkeen opettelu oli jo oma treeninsä ja suorastaan harmittaa etten ottanut opetteluvaihetta videolle, se nimittäin tuntui siltä etten olisi koko elämäni aikana nähnytkään mitään liikuntasuoritukseen verrattavissa olevaa.

Mutta nyt alan leipoa todellista terveysiltapalaa: teeleipiä. Omaan versiooni tulee mm. vehnää, kauraa ja rasvaa sekä valkoista sokeriakin ripsaus. Uunituoreena parasta, etenkin kun vetäisee päälle vielä kunnon kerroksen margariinia.

~ patalaiska78 ~

Itseinhon kanssa punttiksella

Itseinho on huono isäntä, mutta renkinä se potkii kyllä ihan h*lvetin hyvin. 

Kuluneella viikolla some kuohahti Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston välinpitämättömyyskamppiksesta. Ja ihan syystä, kamppis oli todella epäonnistunut. Voisin kertoa monta esimerkkiä siitä miten välinpitämättömyyttä saisi kuvattua ihan normaaleilla arjen tilanteilla, tai vaikka minkälaisin esimerkein aiheen saisi avattua kampanjan kohderyhmälle - ihan vaikka sitten aikuisten maailmassa tapahtuvan välinpitämättömyyden kautta.

Itselläni vastaanottamani välinpitämättömyys kasvattaa itseinhoa. Hullua sinänsä, olenhan ihan h*lvetin hyvässä kuosissa oleva yh-äiti (kyllä, tuon pusersin näppiksestä ulos väkisin, vaikka itseinhoni ei olisi millään halunnut).

Eilinen punttiskierros menikin siinä itseinhon kanssa ihan älyttömän kivasti:

• alkulämpöjuoksumattoilun lopetin 15 minuutin kohdalla, koska inholta tuli ruoskaa ihan koko ajan, 
• painoja itseinho nosti jalkaprässissä kivasti (reidet 3x (8 x 100kg), pohkeet 3x (8 x 120kg)), ja 
• jokainen sarja loppui itkunpidättelyyn

Toki väkersin myös yhden jalan kyykyt ja muutamat punnerruksetkin, mutta vain kaksi sarjaa per liike, kiukutti liikaa. Kyynärpäänikään ei ole vieläkään parantunut kunnolla, joten itseinholla onkin tässä ollut kämmenten kanssa ilkkumista, kun upeasti kehitteillä olleet leuanvetokovettumat ovat jo liki poistuneet.

Kotiin päästyäni kävin saunassa ja löin balettitossut jalkaan - osin siksi, että lapsoseni tarvitsi bourée-opetusta, mutta osin myös siksi että varpaisiini ja nilkkoihini ei ollut sattunut hetkeen. (BTW tässä yksi esimerkki bourréesta, meillä tosin mentiin toistaiseksi vain suoraan eteenpäin.)
Ja kun vahvasti aasinsiltoja toteuttavassa taloudessa touhutaan, tuli seuraavana vastaan ajatus perussievien balettiposekuvien ottamisesta. Lapsi onnistui olemaan eteerisen sievä kuvissaan (en kuitenkaan häntä tänne tuputa), minä en.

Ihan perus.

Välinpitämättömyydellä on vaikea olla ruokkimatta itseinhoa, mutta kyllä siitä hyvät kiukkuboostit salille saa 💪

~ patalaiska78 ~



LAUANTAINA SYÖTYÄ: 
- aamupala: - 
- lounas: kourallinen irtokarkkia 
- välipala: protskujuoma
- iltapala: sipsiä, neljä uunijuustoleipää, kourallinen irtokarkkia
(Tänään sunnuntaina syön vähän enemmän. Karkkia.)

Venyttelytavoitteinen punttiksenskippausperjantai

Seksikkyydentunne on kääntäen verrannollinen vatsan pömpötyksen tasoon. 

Taas sain skipata punttiksen, oi-oi harmi sentään.
... tai harmittaa kyllä oikeasti, olisi nimittäin ollut tarve päästä vähän ärisemään höyryjä pihalle. Mutta jalkani eivät vain kertakaikkiaan suostu enää viemään minua minnekään, syynä ehkäpä nuo päivän aikana suoritetut yhdeksän kilsan työmatkakävely sekä seitsemän tunnin heilunnat haravan kanssa.

Kaikesta tuosta huolimatta oli pömppis taas tänään niin iloisesti valloillaan että hyvä kun peiliin ilkesi suihkun jälkeen katsoa. Siksipä en tee aiemmin aikomaani alaselän kireyksiä lievittävien venyttelyniksien kuvapostausta, vaan fiilistelen mieluummin vanhojen tahdissa valehdellen itselleni olevani ihan kiva kaikesta huolimatta.

Elokuussa 2012 teimme silloisen duunikaverini Mika Pollarin kanssa sen mitä olimme suunnitelleet jo varmaan sen puolisen vuotta: mulle kovakärkiset jalkaan (yli 15 vuoden tauon jälkeen) ja randomisti heilumaan Mikan kameran eteen.

Ja ne alaselän kiristyksiä lievittävät venyttelyt? Taikasana ilman selän turhaa manipulointia on reisien lihaksiston venyttely. Ennen hyppäämistäsi vinkkien pariin haluaisin huomauttaa, että jännittynyt lihas ei veny eikä vetreydy. Pystyssä tehtävät venyttelyt kannattaakin tehdä johonkin tukeen, kotona vaikkapa tuoliin tai seinään hieman nojaten, jotta saat venytettävän kohteen rennoksi.
Ja tehokikka: sinnittele venytysasennossa 20-30 sekuntia pienestä kirpaisusta huolimatta, sillä venytyksentunteen kovin terä kyllä lievenee venytyksen keston myötä. Lisäksi voit ns. hengittää venytettävään lihakseen - tällä ajatusmallilla saat venytettävän lihaksen rentoutumaan tehokkaasti.

• Lonkan koukistajien venytys, sekä
• Etu- ja takareisien venytys

Itsehän en tänään jaksa venytellä. 

~ patalaiska78 ~



TÄNÄÄN SYÖTYÄ:
- aamupala: vaalea leipä margariinilla ja juustolla (ihan normirasvaisia) 

- lounas: kaksi croissantia ja Mars-patukka

- päivällinen: pari kotikauhallista jauhelihakeittoa ja puolitoista croissantia 

- iltavälipala: yksi annos protskujuomaa & kalaöljykapseli

- iltapala: ei välttämättä croissanteja 

Tennistorstai

Mitä yhteistä on tennispalloilla ja tenniskyynärpäällä? 

No tokkopa mitään järjellistä tämän postauksen ulkopuolella.

Tänään oli lepopäivä kaikesta urheiluvaatteita vaativista aktiviteeteista. Silti pystyin ärsyynnyttämään kyynärpääni paremmin kuin moneen päivään.

Yläkropan treenejäni on jarruttanut valtavan tymäkkä tenniskyynärpää, jonka kaverina seassa huutelee myös golffarin versio vastaavasta silloin tällöin. Tyystin en ole yläkroppaani rauhaan tilanteen rauhoittamiseksi jättänyt, sillä kaikennäköiset kuntosalilaitteilla suoritetut keveähköpainoiset työntelyt (rintaprässi ja olkapunnerrus) itse asiassa helpottavat kipua hetkellisesti, mutta muuten olen valitettavasti joutunut välttelemään kaikkia vetoliikkeitä, oi-oi harmi sentään.

Olen tässä kuukauden kestäneen kärvistelyn yhteydessä syönyt yhden kolmipäiväisen tulehduskipulääkekuurin, lotrannut kipugeeleillä ja tukenut kyynärvartta erilaisilla kompressioilla, sekä tietysti käyttänyt paljon hiirtä, puristellut kaasukahvaa ja haravoinut. Jälkimmäistä tein tänään todella paljon.

Näiden äärirasitustilanteiden jälkeen ovat myös käsivarren liki kaikki lihakset aika jumissa, eivätkä nuo jumit tahdo lähteä muulla kuin kevyellä hieronnalla, jonka laiskana itsehierojana suoritan, tadaa, tuplatennispallosukalla.

Sukan sisään tiiviisti ahdettu tennispallopari on ihmisen paras löytö sitten pakastemaissin. Sillä saa loistavan ensiavun myös muun muassa jämäkkiin hartioihin: pallot vain selän ja seinän väliin ja ketkuttamaan samalla palloihin kevyesti nojaten. Itse toki suoritan hartioidenavaukset ja kaikki muutkin tennispallohieronnat suoraan kovaa lattiaa vasten - touhu näyttää äkkinäiselle varsin väkivaltaiselta, enkä luonnollisesti suosittele sitä kenellekään noin äkkiseltään (jep, se oli disclaimeri, pesen käteni kaikesta mahdollisesti ehdottamastani mielipahaa ja mustelmia aiheuttavasta toiminnasta).

Mutta siis, tällä kaunottarella auon pahimmat jumini:

(Sukan kunnosta voimme päätellä, että taloudessamme säästetään kaikennäköisiä asioita. Sukkapallo on myös koiran kuin koiran lempparilelu. Sukkapallo itse asiassa ansaitsisi jonkinnäköisen Nobelin.)

Tokihan näitä taikalaitteita saa kaupoista ihan valmiina tuplapalloina, mutta eikö olisikin hienoa, jos sen alkukesäisen kuntoiluhuuman kourissa ostamasi ja kerran käyttämäsi tennissetin pallot pääsisivät vihdoinkin kunnon käyttöön. Samoilla kierteillä käyttöön pääsee myös se helevetin sukka, jonka pari on lahjoitettu pesukonejumalille jo vuosia sitten.
Jämäkän sukkapallon ystävä pyörittää pallot kiinni toisiinsa jesarilla.

Oma tenniskyynärpääni ei lepää huomennakaan, jolloin tiedossa on hikipäisen haravoinnin lisäksi juoksumattovälttelyä ihan oikean työmatkakävelyn muodossa.
... onneksi bussi kulkee ja vesisade on ihan pätevä tekosyy.

~ patalaiska78 ~

Saatanallisia juoksumattosäkeitä

Ikinä en ole juoksumatolla ollut, enkä ikinä meinannutkaan. 

Aloitin tämänkertaisen kuntosalirupeamani 4.10.2016. Ensimmäisen viikon lämmittelyt huidoin crosstrainerilla, mutta nopeana kyllästyjänä vaihdoin pre-hikoilun hyvin nopsasti kuntopyörään. Homma kävi kuitenkin todella ärsyttäväksi kun tuntui että viereisellä juoksumatolla nakuttanut tiukkapeppu tamppasi aina omista kuulokkeistani kuuluvan musiikin tahtiin. Ja niin se selkärankani muutti taas mieltään.

Ensimmäinen kirmailusessioni tuolla helvetinkoneella kesti huimat 20 minuuttia ja olin aivan puulla päähän lyöty: minä, joka en edes kovimman kuntoni aikana jaksanut juosta urheilukentän ympäri kuin yhden kerran, nakutin kuuliaisesti koko ennalta asettamani ajan, ennalta asettamallani hölkkätempolla (nopeutta 10 asteikolla 1-20). Siitäpä sitten aloin ajatella itselleni tavoitteita: joka viikko minuutin verran pidempi setti.

Nnnoh.

Kertaakaan en ole enää sen jälkeen niin pitkää settiä yhtäjaksoisesti juossut, virallisena syynä puhdittomuuden tunne jaloissa - tämä toki voi johtua siitä että yritän toistaa saman alkulämpösetin joka toinen päivä, koska en ole vieläkään suostunut uskomaan, että myös minun, kuolemattoman ja kaikkivoivan sala-teräsnaisenkin täytyisi joskus muka palautua treenistä. Hah.

Virallisen puhdittomuuden kylkeen olen kuitenkin keksinyt oivan tekosyyparin:

• on ihan hyvä säästää vähän voimia myös kyykkäystä varten, koska eihän siitä pyllistelystä mitään tule, jos puhti on kaikki juostu mattoon
• juoksumatto ei suostu mittaamaan sykettä vauhdin ollessa yli 6.4, joten vauhtia on luonnollisesti hidastettava nähdäkseen että nouseeko se maksimisyke ikinä, ja nouseeko se saman treenin aikana samoihin lukemiin useamminkin

Pirun ovelaa, eikö 💪

Ohessa vielä kuva eilisestä iltapalastani. Päivän muita nielemiäni asioita olivat aamupala (sama setti kuin iltapalalla), päivällinen (jauheliha-kananmuna-riisisössöä isolla nokareella margariinia) ja omena, sekä soijajogurtti puolikkaalla mitallisella soijaprotskujauhetta. Kahvia en jatkossa enää listoissani luettele, koska sitä juon liki yhtä paljon kuin vettä.

Vaaleaa leipää paahdettuna, hirrrrveesti margariinia, omena-kaneli-marmeladia sekä siivut ihan perusrasvaista goudaa.

Tänään söin treenin jälkeen Twix-patukan.

~ patalaiska78 ~

Hello world!

V*tuttaako tiukat dieetit?
Tekisikö mieli tirvaista personal trainerille korvatillikka joka soo-soosta?
Loppuuko painojenheiluttelumotivaatio ensimmäisen kuukauden hikoilun jälkeen?

Jos vastasit edellisiin kyllä, olet löytänyt tiesi oikeaan paikkaan. (Ja jos vastasit ei, niin jää nyt ihmeessä kauhistelemaan kuinka hedonisti(t) jumppaa.)

Ajatus tästä blogista lähti - kuten kaikki muutkin upeat ja välttämättömät asiat - täysin sattumanvaraisten ajatusten ketjusta, jonka sen suuremmin ajattelematta postasin myös Facebookin puolelle (ohessa suora copy-paste, koska olenhan esimerkillisen laiska naikkonen)

Tässä silonneita persselluliittejani ihastellessa rupesin miettimään että mitäs oon oikein syönyt tään huikeat 1,5kk kestäneen raajojenheiluttelurupeamani aikana. No, taloudellinen tilanne toki tuo omat rajoitteensa ja annoskootkin on olleet aika maltilliset, mutta kaikkea hyväähän mä olen syönyt. Rasvaa ja valkoista sokeria, suklaata, hampurilaisia, kaikkea mahdollista kaloreita laskematta. No okei, bataatin ja lantun ja porkkanaa ostin päivänä eräänä, mutta ihan antaumuksella ne tikut rasvassa pyöritin ennen ranskalaisiks paistamista. Hetken myös mietiskelin tälle dietti-treeni -kombolle nimeä, mutta vain hetken, koska "ihminen on sitä mitä syö" määritteli tän setin välittömästi:
#Herkkuperse2017 

Niin, sieltä saatoitkin rivien välistä bongata tämän blogin ytimen: vapaamuotoista kuntosaliliikuskelua ja ruokailua vailla huonoa omatuntoa. Ylämäkiä, alamäkiä, niin onnistumisia kuin paskoja treenifiiliksiäkin. Tämä blogi ei ole tuputtamassa sinulle kauneusihanteita ja grammantarkkoja ruokaohjeita, vaan ennemminkin vertaistukea liikkumisinnon tueksi. Toki täällä saattaa väliin vilahtaa myös listoja allekirjoittaneen syömisistä, sekä vertailukuvia kehityksestä / alamäestä. Myös vierailijapostaukset ovat tervetulleita.

Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että omat tavoitteeni ovat painonnostatus voimaa sisältävän lihasmassan muodossa. Lisäksi oma liikunnallinen ex-aktiivisuuteni tukee tekemisiäni, eli täysin nollatilanteesta ei ruhoni ole liikkeelle lähtenyt. Motivaationhaku onkin talven mittaan se kovin haaste, ja itseni niin kovin hyvin tuntien olenkin päättänyt olla teettämättä itselleni kuntosaliohjelmaa tai piiruntarkkaa ruokavaliota.

Ohessa vielä aloituskuva (lokakuulta), vertailua tapahtunee jossain vaiheessa (oli muutosta tai ei). Tähän ryhdittömään puikulaan tulisi talven aikana puhaltaa voimaa ja massaa. Ja tuon tavoitteen saavuttamisellehan ei niin minun kuin monen munkaan tapauksessa kukaan muu voi yhtään mitään, joten miksei tehdä just niin kuin oma kroppa ja mieli toivoo - ripauksella itsepiiskurointia toki.

Tervetuloa seuraamaan kuinka hedonisti jumppaa tavoitteet pitkässä lieassaan 😘

~ patalaiska78 ~