Käsi-jalkapuoli treenaaja

No pain, no gain - mutta kuka hyötyy silloin kun kipu estää treenin? 

Lokakuussa se tuli, tenniskyynärpää. Eikä edes punttiksella tai tennistä pelatessa, vaan liian intohimoisen neulonnan tuloksena. Noloa.

Täytyy sanoa että varsin sisukas vaiva etenkin, kun ei vain kykene olemaan paikoillaan ihan kohtuuttoman pitkiä aikoja kerralla. Ennen vuodenvaihdetta tein sen verran reipasta fyysistä työtä, että paraneminen oli täysin mahdotonta, ja siihen päälle vielä joululahjaneulojaiset.

Nnnoh. Nyt sitten ajattelin että kyllä tuo jo alkaa kestää ihan huolellista rääkkiä, joten kävin ostamassa leuanvetotangon. Sniiduna mimminä ostin tietty sen halvimman, joka ei kaipaa mitään ruuvinvääntöhommia. EIPÄ.

Ohjeistuksessa luki että karmien kestävyys olisi hyvä varmistaa ennen värkin käyttöönottoa. Tämän vasurilla väsätyn vuokra-asuntomme heppoisesti naulapyssyllä paikoilleen ammutut karmit eivät tietenkään ole jiiriin sahattuja, joten päätin siinä sitten nohevana laittaa karmeihin tuet. Ihan voidaan tässä nyt yhdessä sitten arvailla että tykkäsikö kyynärpää käsipelillä suoritetusta 50mm ruuvien vääntelystä.

No eipä siinä, tänään sitten ajattelin että keskitytään nyt täysillä tuohon peräpään muhevoittamiseen. Salilla ensin kunnon lämmöt, sitten painoa tankoon, tanko niskaan ja yhden jalan kyykkyjä: yyyyyk-si, kaaaaak-si, koooool-me... kuuuu-*tuiks*-si, seeeitse-*tuuuuiksss*-män, kaaaah-*KRUTS*-deksanv*ttukusattusaatana.

Toisen jalan kyykyissä ei ongelmaa, mutta vasemman etureiden alaosa jäi joihinkin mystisiin tiloihin. Kävely ei satu, venyttely ei satu, hyppely ei satu, mutta syväkyykky-ooohhh. Ei siis mitään punttispyllistelyitä hetkeen.

En ole ihan varma pitäisikö tästä olla hyvillään vai ärtynyt... No okei, myönnetään, harmittaa.

Ohessa maanantainen kävelyreittini Sports Trackerin piirtämänä.
Häshtääg habalenkki 💪

Ps. Maraboun Oreo-suklaa on ihan helvetin hyvää, se paksumpi siis 😍

(är)Sykevyö

Paljon on suklaata virrannut. 

Kuinkahan ihmeessä sitä saisi kiinni takaisin hyvästä rytmistä, jonka löysin lokakuussa punttisharrastuksen aloittaessani!? Joulukuu meni täysin läskiksi (lol), kun vihoitellut tenniskyynärpää ei vaan sitten millään suostunut paranemaan - kävin salilla koko kuukauden aikana yhteensä KOLME kertaa. Morkkis.

Kyynärpää ei suinkaan ole päässyt tässä parantumaan, sillä joulukuun aikana neuloin yhteensä kuudet villasukat, parit säärystimet ja yhdet lapaset. Siis valmiiksi. Paljon tuli neulottua myös sellaista, jonka purin ennen valmistumista. Ja mitä tapahtui persaukselle sillä aikaa? No kipiätä ainakin on tehnyt monena iltana, ihan pelkästä istumisesta. Nyt jos koskaan olisi oikein perusteellisen latistavan ennen-jälkeen -kuvaparin ottamisen aika...

Mutta eipä nyt kuitenkaan, kyllä se on kunto saavutettava tänä vuonna (onneksi nimesin blogin noin pitkän tähtäimen puurtamista ajatellen). Lihastenkasvatuksen lisäksi projektina olisi saada myös tuota aerobista kuntoa paremmaksi, eikä vain vähän. En kyllä vieläkään ole oppinut tykkäämään juoksemisesta, mutta suurta hämäystä tammikuisille lenkkeily-yrityksilleni on tuonut joululahjaksi toivomani ja saamani sykevyö 💪 Kaiken hyvän lisäksi onnistuin liittämään sen Sports Trackeriin, vaikka kyseiseen aplikaatioon ei valmistajan mukaan pystyisi yhdistämään muita kuin heidän omia lisälaitteitaan.

Tämän vuoden puolella en lumentulon vuoksi (tekosyy, jep) ole käynyt ulkona juoksemassa, mutta uudenvuoden aaton intervallihölkkä, 3,5km:n pyrähdys meni aikaan 26min keskisykkeellä 142 (maksimi kävi jo 171:ssa, jotain kehitystä sentään).

Että onnea vaan mulle, oikea juoksentelu kun on vielä kamalampaa kuin juoksumatolla kirmailu.

Vuoden toiseksiviimeisen lenkin maisema - vaikea olla pysähtelemättä kuvaamaan kun kännykkä roikkuu aina mukana. Tokkopa olen yksin tämän tekosyyn kanssa..?

Ai niin, toinenkin henkilökohtainen, henkinen esto murrettu: kykenin viime viikolla tekemään tasajalkahyppyjä punttisseuralaisen kanssa yhtäaikaisesti, ihan silleen tasatahtiin. Ei sillä että kunto ei olisi antanut myöden, vaan sillä että onhan se nyt ihan hemmetin juntin näköistä.
Mutta silti aika kivaa.

Pistaasijäätelöä ja Oreo-suklaata

Tutkimattomia ovat juoksumattoinhoajan askeleet. 

Keskiviikkona laskeskelin että "huomiselle onkin jo (punttiksenskippaus-)tekosyyt vähissä".

Nnnoh. 

Väsytti. Itketti. Itketti ja väsytti. Ja ommellakin "piti".
Tosiasiassa en vain ollut syönyt tarpeeksi alkuviikon puolella, ja kaikki, mitä loppuviikolla söin, meni suoraan vajauksille. Virtaa ei vain siis ollut eikä tullut. 

Eilen sunnuntaina kuitenkin pukkasin itseni matolle. En ole pitänyt juoksumattoilussani mitään sen suurempia tavoitteita yllä, joten saatoin tehdä itselleni ylläripyllärin: hölkyttele siinä niin kauan kunnes saliseura saapuu (tarkkaa kellonaikaa ei oltu sovittu). Neljänkymmenen minuutin kohdalla totesin olleeni liian optimistinen ajatellessani että sunnuntaisin ilta ei varmaankaan ala kovin myöhään, ja hyvä niin, ison osan juoksenteluajasta varpaani tuntuivat puutuneilta eivätkä nilkat meinanneet millään jaksaa juosta rennosti mukana. Lisäksi onnistuin valkkaamaan sellaisen maton, joka spurtteja ottaessa ketkui ja nytkyi niin että siinä sai kirmailla kieli keskellä suuta ihan tosissaan. Sykkeet sain spurttien jälkeen välillä jopa 168:aan. Perushölkkäminuuttien aikana syke pyöri siinä 150:n paikkeilla ja reippaan kaksiminuuttisen kävelyn aikana sain sykkeen siihen 135:n paikkeille. 

Sain siinä juoksentelun jälkeen tehtyä kaikki jalkalaitteet, jotain pientä rintaprässiä (tenniskyynärpääni on vieläkin iloisesti blokkaamassa kaiken ylävartalotreenin, argh), holtittomasti vatsoja ja kunnon kidutusvenytykset, kunnes väsähdin, puin päälle ja astuin salin ovesta ulos todetakseni että ilta oli alkanut ja saliseuran auto oli kivasti siinä oven edessä. Ei tullut läpsystä vaihto, vaan oikein perusteellinen ristiinveto. Että kiitosta vaan, parahin optimismini, en kuuntele sinua enää. 

Tein tuossa aiemmin jotain pientä kokovartalokuvavertailuakin, mutta koska tuloksia on näkyvillä vasta tosi vähäisesti, en niitä vielä sen kummemmin innostunut postailemaan. Siispä otin kipon jäätelöä ja nujahdin sohvalle - ja vahingossa löysin samalla motivaatiokuvakulman: tämä kropanmuoto seisoma-asennossa olisi kiva. Saahan sen pistaasijäätelöllä, saahan? 

Herkku ja perse. Ja ilman teräsnais-alushousujani en muuten blogissani keekoile - tosin uusia täytyy jostain etsiä, pesukone on näiden H&M:n laatupitsien painatuksille kryptoniittia. 

~ patalaiska78 ~

VIIKONLOPPUNA SYÖTY MM.:
- karkkia

- hampurilaisateria 

- protskujuomia ja kaikennäkösiä patukoita 

- vitskuja 

- jäätelöä 

- siideriä 

- porkkanakakkua 

- Maraboun Oreo-suklaata, oh taivas, melkein yhtä hyvää kuin pistaasijäätelö

Core-treeniä märän mullan kanssa

Märkä maa-aines painaa enemmän kuin kuiva maa-aines. 

Jo kolmas päivä ilman punttista, kyllä on ollut selittelemistä (itselleni). Liikkeessä olen kyllä ollut ihan tarpeeksi, mutta tämä kuntosali on nyt jokin ihmeellinen päähänpinttymä. Ehkä pelkään sen muuttuvan liian etäiseksi, jos en käy siellä tarpeeksi tiiviiseen tahtiin?

No mutta, sohvalla en ole makaillut ihan kaikkia päiviä läpensä, loppupäivät vain: tiistain ja keskiviikon aikana on käveltyjä kilometrejä tullut n.15 (se on PAL-JON minulle, vaikka yleensä kävelenkin joka paikkaan) ja fyysistä työtä puolentoista työpäivän verran. Nämähän eivät itsessään kerro mitään, mutta kun kerron että olen suorittanut nämä samalla liki paastoten, olen joko ansainnut taputuksen olalle tai takaraivolle, riippuu paljolti arvioijasta.

Sen lisäksi että nämä puskista tulleet pöpelikköhommat ovat muistuttaneet mulle kuinka fyysistä työ voi parhaimmillaan olla, olen myös alkanut sympata kaikkia "älä tallo nurmikkoa" -kylttien asettajia: ei ole kevyttä puuhaa tuo märän mullan tasoittelu haravaa käyttäen. Ja vielä kun pimeällä ja vesisateessa yrität tehdä niin siistiä jälkeä kuin pystyt, ottaa se seuraavana aamuna ihan kohtalaisesti aivoon kun kylvöä vaille valmiilla pohjalla on ajeltu fillareilla, autoilla ja raskailla työmaakoneilla.

Päivän finaali oli hiekkakentän tasoitus (ylempi kuva). Jotenkin siitä kehkeytyi ihan ihmeellinen zen-operaatio, jota olisin voinut jatkaa loputtomiin.

Se, ken etenkin tuollaiselta mitättömän näköiseltä nurmipohjalta kurottajalla vielä läpi rusauttaa, on kokeva kuinka minun nanonano-kurottajani tulee, ottaa lempeästi kiinni niskasta ja tasoittaa mullat takaisin siloisiksi itse sillä sotkijahenkilöllä.

Nyt jo tunteja työpäivän päättymisen jälkeen olisin taas tarpeeksi virrakas salille, mutta katoppa kun kello onkin jo noin paljon, eikä lasta voi tietenkään jättää yksin kotiin nukkumaan.
Huomiselle onkin jo tekosyyt vähissä.


~ patalaiska78 ~ 


TÄNÄÄN SYÖTYÄ: 
- aamupala: pieni kauraleipä 
- lounas: Actimel-jogurtti
- päivällinen: bataattiranskikset 
- välipala: annos protskujuomaa
- iltapala: kaksi pientä kauraleipää ja porkkana 
Eilen mulle oli tarjolla sama setti, miinus tuo jogurtti ja porkkana.

Kotijumppaa KaisaFit:n tahtiin. Tai siis puolinopeudella.

Kerran kuussa vatsani muuttuu itseään sisäkautta nakertavaksi Gremliniksi, joka haluaisi tulla ulos navasta tai lonkkaluiden läpi muttei osaa päättää kummasta mahtuisi kivuliaammin. 

Maanantainen treeninvälttelytekosyyni löytyi vatsan seudulta. Lähtökohtaisesti minua ei ole koskaan huvittanut pyllistellä missään menkkojen aikaan, koska vaikka tulpat ja kääreet olisivat kuinka supervarmat tahansa, pelkään n. puolen tunnin välein kannattavani vahingossa Japania. (Japani noin muuten on varmasti ihan mesta paikka. Hyvä Japani!)
(Edit: Tämä postaus oli kirjoitettu ennen maanjäristystä ja tsunameita - pahoitteluni silti.)

Jotain ehdin kuitenkin tehdä ennen kiputilan eskaloitumista, ja nyt jos koskaan oli täydellinen tilaisuus tehdä näitä helppoja ja kepeitä kotihyppelyitä ihan yhtä hymyssä suin kuin itse Kaisakin:

Huuuuuuuh, loistomimmi, ihan muina pepsodentteina vieläpä. Valitettavan hyviä pikatreenitipsejä on muuten nuo KaisaFit:n somekanavat pullollaan, älä siis seuraa jos et halua joka päivä keksiä uutta treeninskippaustekosyytä - itsehän en voi enää peruuttaa, vaan huono omatunto on läsnä liki jokaisena treenittömänä päivänä.

Ja mitä tuon esimerkkisetin toteutukseen tulee, niin itse kykenin tekemään niistä punnerrukset (2x 8), puolipistooli-kyykkykombot (2x 8, sohvakosketus ei todellakaan ollut noin kepeä) ja varvaskosketuskumarrushuidonnat (2x 8). Puolilinkkari jalka sohvalla ja yhteen käteen nojaten meni yhden sarjan verran per puoli, en usko että tukikädet olisivat jaksaneet vaikka molemmat olisivatkin kunnossa - totta puhuen myös liikkeen opettelu oli jo oma treeninsä ja suorastaan harmittaa etten ottanut opetteluvaihetta videolle, se nimittäin tuntui siltä etten olisi koko elämäni aikana nähnytkään mitään liikuntasuoritukseen verrattavissa olevaa.

Mutta nyt alan leipoa todellista terveysiltapalaa: teeleipiä. Omaan versiooni tulee mm. vehnää, kauraa ja rasvaa sekä valkoista sokeriakin ripsaus. Uunituoreena parasta, etenkin kun vetäisee päälle vielä kunnon kerroksen margariinia.

~ patalaiska78 ~

Itseinhon kanssa punttiksella

Itseinho on huono isäntä, mutta renkinä se potkii kyllä ihan h*lvetin hyvin. 

Kuluneella viikolla some kuohahti Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston välinpitämättömyyskamppiksesta. Ja ihan syystä, kamppis oli todella epäonnistunut. Voisin kertoa monta esimerkkiä siitä miten välinpitämättömyyttä saisi kuvattua ihan normaaleilla arjen tilanteilla, tai vaikka minkälaisin esimerkein aiheen saisi avattua kampanjan kohderyhmälle - ihan vaikka sitten aikuisten maailmassa tapahtuvan välinpitämättömyyden kautta.

Itselläni vastaanottamani välinpitämättömyys kasvattaa itseinhoa. Hullua sinänsä, olenhan ihan h*lvetin hyvässä kuosissa oleva yh-äiti (kyllä, tuon pusersin näppiksestä ulos väkisin, vaikka itseinhoni ei olisi millään halunnut).

Eilinen punttiskierros menikin siinä itseinhon kanssa ihan älyttömän kivasti:

• alkulämpöjuoksumattoilun lopetin 15 minuutin kohdalla, koska inholta tuli ruoskaa ihan koko ajan, 
• painoja itseinho nosti jalkaprässissä kivasti (reidet 3x (8 x 100kg), pohkeet 3x (8 x 120kg)), ja 
• jokainen sarja loppui itkunpidättelyyn

Toki väkersin myös yhden jalan kyykyt ja muutamat punnerruksetkin, mutta vain kaksi sarjaa per liike, kiukutti liikaa. Kyynärpäänikään ei ole vieläkään parantunut kunnolla, joten itseinholla onkin tässä ollut kämmenten kanssa ilkkumista, kun upeasti kehitteillä olleet leuanvetokovettumat ovat jo liki poistuneet.

Kotiin päästyäni kävin saunassa ja löin balettitossut jalkaan - osin siksi, että lapsoseni tarvitsi bourée-opetusta, mutta osin myös siksi että varpaisiini ja nilkkoihini ei ollut sattunut hetkeen. (BTW tässä yksi esimerkki bourréesta, meillä tosin mentiin toistaiseksi vain suoraan eteenpäin.)
Ja kun vahvasti aasinsiltoja toteuttavassa taloudessa touhutaan, tuli seuraavana vastaan ajatus perussievien balettiposekuvien ottamisesta. Lapsi onnistui olemaan eteerisen sievä kuvissaan (en kuitenkaan häntä tänne tuputa), minä en.

Ihan perus.

Välinpitämättömyydellä on vaikea olla ruokkimatta itseinhoa, mutta kyllä siitä hyvät kiukkuboostit salille saa 💪

~ patalaiska78 ~



LAUANTAINA SYÖTYÄ: 
- aamupala: - 
- lounas: kourallinen irtokarkkia 
- välipala: protskujuoma
- iltapala: sipsiä, neljä uunijuustoleipää, kourallinen irtokarkkia
(Tänään sunnuntaina syön vähän enemmän. Karkkia.)

Venyttelytavoitteinen punttiksenskippausperjantai

Seksikkyydentunne on kääntäen verrannollinen vatsan pömpötyksen tasoon. 

Taas sain skipata punttiksen, oi-oi harmi sentään.
... tai harmittaa kyllä oikeasti, olisi nimittäin ollut tarve päästä vähän ärisemään höyryjä pihalle. Mutta jalkani eivät vain kertakaikkiaan suostu enää viemään minua minnekään, syynä ehkäpä nuo päivän aikana suoritetut yhdeksän kilsan työmatkakävely sekä seitsemän tunnin heilunnat haravan kanssa.

Kaikesta tuosta huolimatta oli pömppis taas tänään niin iloisesti valloillaan että hyvä kun peiliin ilkesi suihkun jälkeen katsoa. Siksipä en tee aiemmin aikomaani alaselän kireyksiä lievittävien venyttelyniksien kuvapostausta, vaan fiilistelen mieluummin vanhojen tahdissa valehdellen itselleni olevani ihan kiva kaikesta huolimatta.

Elokuussa 2012 teimme silloisen duunikaverini Mika Pollarin kanssa sen mitä olimme suunnitelleet jo varmaan sen puolisen vuotta: mulle kovakärkiset jalkaan (yli 15 vuoden tauon jälkeen) ja randomisti heilumaan Mikan kameran eteen.

Ja ne alaselän kiristyksiä lievittävät venyttelyt? Taikasana ilman selän turhaa manipulointia on reisien lihaksiston venyttely. Ennen hyppäämistäsi vinkkien pariin haluaisin huomauttaa, että jännittynyt lihas ei veny eikä vetreydy. Pystyssä tehtävät venyttelyt kannattaakin tehdä johonkin tukeen, kotona vaikkapa tuoliin tai seinään hieman nojaten, jotta saat venytettävän kohteen rennoksi.
Ja tehokikka: sinnittele venytysasennossa 20-30 sekuntia pienestä kirpaisusta huolimatta, sillä venytyksentunteen kovin terä kyllä lievenee venytyksen keston myötä. Lisäksi voit ns. hengittää venytettävään lihakseen - tällä ajatusmallilla saat venytettävän lihaksen rentoutumaan tehokkaasti.

• Lonkan koukistajien venytys, sekä
• Etu- ja takareisien venytys

Itsehän en tänään jaksa venytellä. 

~ patalaiska78 ~



TÄNÄÄN SYÖTYÄ:
- aamupala: vaalea leipä margariinilla ja juustolla (ihan normirasvaisia) 

- lounas: kaksi croissantia ja Mars-patukka

- päivällinen: pari kotikauhallista jauhelihakeittoa ja puolitoista croissantia 

- iltavälipala: yksi annos protskujuomaa & kalaöljykapseli

- iltapala: ei välttämättä croissanteja